Kielen käänteessä — #NTIF2017: Asiakkuudesta kohti kumppanuutta

Seitsemättä kertaa järjestetty Nordic Translation Industry Forum kokosi marraskuun lopulla Helsinkiin osallistujia yli 30 maasta. Mukana oli edustajia niin käännöstoimistoista, tulkkauspalveluista, käännöstyökalufirmoista kuin asiakasyrityksistäkin eli erilaisista käännöspalveluita käyttävistä softa- ja perinteisempien alojen yrityksistä. Minä olin mukana edustamassa Bitfactoria, verkostoitumassa muiden alan ihmisten kanssa ja kuuntelemassa, millaiset tuulet puhaltavat globalisoinnin, lokalisoinnin ja kääntämisen maailmassa.

Konferenssin aluksi pääsin keskustelemaan muiden yritysten lokalisointivastaavien ja tekstintuottajien kanssa. Oli jännä huomata, miten samankaltaisten ongelmien kanssa joudumme painimaan, oli alana sitten mobiiliappisten UI-tekstit, mittalaitteiden tekninen dokumentaatio tai energiayhtiön markkinointimateriaali. Tekstin hiomiseen ja käännöstyöhön tarvittavan ajan huomioiminen eri projekteissa tuntuu olevan haastavaa monissa eri yrityksissä. Mikäli kaikki tekstityöhön ja lokalisointiin liittyvät työvaiheet ovat mukana vasta ihan projektin loppupäässä, tekstit käännöksineen joudutaan usein tekemään kiireellä ja lokalisoidun tuotteen testaamiseen ei yleensä jää lainkaan aikaa. Ne yritykset, joissa lokalisointi on mielessä heti konseptoinnista lähtien, pystyvät paremmin varaamaan aikaa tekstityöhön ja tuottamaan laadukkaamman lopputuloksen.

Myös eri kielten käännösten katselmointi ja verifiointi vaikutti aiheuttavan monille päänvaivaa. Joissain yhtiöissä sitä ei tehty ollenkaan, toisissa taas hyvin satunnaisesti, eikä silloinkaan katselmoija ole välttämättä kieltä riittävällä tasolla osaava ihminen. Esimerkiksi äidinkielisyys ei välttämättä tarkoita sitä, että kielitoteutusta osaa arvioida ammattimaisesta näkökulmasta. Muun kuin kieliammattilaisen antama palaute menee usein “musta tuntuu” -osastolle eikä välttämättä anna todellista kuvaa käännöksen laadusta.

Konferenssin aikana keskusteltiin myös paljon siitä, millainen on hyvä asiakassuhde käännöstoimiston kanssa. Yhtä mieltä oltiin siitä, että avoin kommunikaatio ja ymmärrys puolin ja toisin eri osapuolten toimintatavoista pitäisi olla yhteistyön tavoitteena. Käännöstoimistot kutsuvat itseään perinteisesti nimellä LSP, Language Service Provider. Ehdotettiin, että “palveluntarjoaja”-nimen sijasta alettaisiin käyttää nimikettä Language Solution Partner eli puhuttaisiin ennemmin kumppanuudesta kuin asiakkuudesta. Käännöspartneri on osa projektitiimiä, ei vain valmista tuotetta koristelemaan kutsuttu tekijä, jonka odotetaan toimittavan huippulaatuisia käännöksiä tuntematta tuotetta ja sen kohdeyleisöä.

Konferenssissa oli lukuisia mielenkiintoisia luentoja. Tietokirjailija ja viestintäasiantuntija Katleena Kortesuo kertoi tarinoiden merkityksestä kriisiviestinnässä. Ihmisillä on taipumusta yhdistellä satunnaisia sattumuksia ja erillisiä tapahtumia tarinoiksi. Mikäli yritys huomaa joutuneensa tarinan konnan rooliin, mitä keinoja on selviytyä tilanteesta kunnialla? Kortesuo muistutti, että rooliaan ei voi muuttaa; sen sijaan kannattaa pyrkiä muuttamaan itse tarinaa. Konnakin voi saada yleisön sympatiat puolelleen, mikäli hän vilpittömästi katuu tekojaan.

Käännöstoimisto Transfluentin Jani Penttinen valotti, miten hän onnistui nostamaan yrityksensä nimen kaikkien huulille ja toteuttamaan menestyksekkään joukkorahoituskampanjan. Hän myös esitti ajatuksiaan siitä, miten käännöstoimistobisnes tulee muuttumaan tulevaisuudessa muutaman ison toimijan pelikentäksi. Samaa asiaa sivusi Languagewire A/S:n Henrik Lottrup. Hän myös muistutti, että tarve, jota käännöstoimistot täyttävät, ei ole kääntäminen, vaan kommunikaatio.

PayPalin globalisaatiojohtaja Salvo Giammarresi kertoi, millaisia haasteita isossakin yrityksessä voi olla globalisaatiostrategian toteuttamisessa. Hän korosti, kuinka tärkeää on puhua yrityksen johtoryhmän kanssa ja saada heidät strategian taakse. Internationalistointi, lokalisointi ja globalisointi ei ole yhden henkilön tai tiimin toteutettavissa, vaan se pitäisi leipoa mukaan koko yrityksen dna:han ja kaikkiin toimintoihin.

Polar Oy:n Tarja Karjalainen kertoi oman näkemyksensä siitä, miten lokalisointi toteutetaan onnistuneesti softa-alan yrityksessä. Lokalisointiasiantuntijoiden tulisi olla mukana osana softatiimejä ja se pitäisi ottaa huomioon arkkitehtuuria suunnitellessa. Karjalainen kertoi, että parhaimmillaan lokalisointitiimi hallinnoi käännösprojekteja yrityksen sisällä samaan tapaan kuin käännöstoimistot hoitavat omia projektejaan. Esimerkiksi tiedostojen huolellinen valmistelu käännöstyötä varten, käännösmuistien ja terminologian ajantasaisuudesta huolehtiminen sekä projektin etenemisen ja sen kustannusten seuraaminen voidaan hoitaa käännösten tilaajapäässä, mikä helpottaa huomattavasti käännöstoimistossa tehtävää työtä ja lyhentää käännöksiin tarvittavaa aikaa. Tässä toimintamallissa tilaajayrityksellä säilyy myös parempi näkyvyys käännöstyöhön kuluvista kokonaiskustannuksista, ja myös käännösten laaduntarkkailu on helpompaa. Oikeisiin työkaluihin panostaminen on tässä työssä tärkeää.

Yllätysvierailun teki Marko Vuoriheimo eli tutummin Signmark, joka rap-artistin uran lisäksi on vahvasti mukana käännös- ja tulkkausalalla. Hänen yrityksensä kehittää muun muassa mobiilisovelluksia viittomakielen tulkkaukseen. Paljastui myös, että Signmark itse puhuu sujuvasti kuuden eri maan viittomakieltä.

Nordic Translation Industry Forumin anti oli valtaisa. Mukaan tarttui uusia tuttavuuksia, raikkaita ajatuksia sekä kurkistus lokalisoinnin ja kääntämisen nykytilaan ja tulevaisuuteen. Tulevaisuus näyttää kirkkaalta, mutta paljon on vielä haasteita ratkottavana. Globaalien markkinoiden vuoksi tuotteiden ja palveluiden lokalisointi on entistä tärkeämpää, joten kestävän kumppanuuden rakentaminen käännöstoimistojen ja asiakkaiden välille noussee jatkossa yhä merkittävämpään asemaan.